Syvänmeren salaisuudet

Nyt tiedetään, että ihmisen äänet kantautuvat Mariaanien haudan pohjalle. Viimeinen maapallon hiljaisena sopukkana pidetty, mielikuvitusta kiehtova syvyys on sittenkin täynnä ääniä, mistä on uutisoitu kansainvälisesti viime päivinä.

Valtamerten syvyyksien äänet ja äänettömyys ovat kiinnostaneet ihmisiä jo pitkään. Vielä pitempään on oletettu, että pinnan alla on äänetöntä; olikin melkoinen prosessi, että hiljaisuuden muuri saatiin murrettua.

Tätä 1800-luvulla käytyä keskustelua valtamerten pinnanlaisesta hiljaisuudesta ja äänten mahdollisuudesta syvyyksissä on tutkinut kulttuurihistorioitsija Otto Latva. Hän on käynyt läpi Atlantin molemmin puolin kirjoitettua aineistoa – mukana on niin kirjailijoiden, tiedemiestenkin kuin tutkimusmatkailjoiden kirjoituksia. Jules Verne ja hänen kapteeni Nemonsa on varmasti kaikille tuttu, mutta Latvan aineisto osoittaa, miten paljon ja laveasti syvyydet kiehtoivat.

Vaikka meille, jotka nykypäivän teknologian avulla sukellamme, on itsestään selvää, että syvälläkin kuuluvat pinnalta kantautuvat äänet kirkkaina ja joskus uhkaavinakin, tämä ei ollut suinkaan selvää sata vuotta sitten. Ensin piti ylipäänsä hyväksyä se, että syvyyksissä on elämää. Tämän käsityksen muuttivat merikaapelit, jotka syvyyksistä ylös nostettaessa olivatkin eläväisten peitossa. Toisaalta olisikin kohtuutonta odottaa, että syvyyksiä olisi paremmin ymmärretty, kun näiden päivien uutinen Mariaanien haudan äänimaisemasta on nimenomaan uutinen.

Otto Latvan mainio artikkeli on luettavissa ja koko teos, toimittamani Hiljaisuuden kulttuurihistoria, vapaasti ladattavissa täällä. Jos haluat lukea mieluummin painettuna kirjana, teos on parilla klikkauksella tilattavissa täältä. Lukuiloa kirjamme parissa!

 

 

Mainokset