Mitä professori tekee?

Viime aikoina kaiken maailman dosentit ovat saaneet pääministeritasolta asti halveksuntaa kriittisyydestään ja oppineisuudestaan. Halveksunta viittaa tietämättömyyteen yliopistomaailman asioista. Viime vuosina ja varsinkin tultuani nimitetyksi professoriksi minulta on usea rohjennut kysyä, mitä professuuri oikein tarkoittaa ja vielä useammin, mitä professori oikein tekee. Jotta verovaroin rahoitettu työmme ei jäisi salatieteeksi, haluan valottaa professuurin sisältöjä.

Aloitan nyt professorin työ -kategorian alla sarjan professorin töistä. Tässä jutussa kerron professuurin perusasiat ja jatkossa, tämän lupaan, käyn läpi professuuriin kuuluvia eri tehtäväalueita yksityiskohtaisemmin. Teen seuraavaksi selkoa yliopistollisista titteleistä vähän laajemminkin.

Professorin tehtävä on yhtä vanha kuin yliopistojärjestelmämme, pian tuhatvuotinen, mutta korkean opetuksen antamisen tehtävät totta kai ovat paljon vanhempia. Joka tapauksessa meidän keskiajalla syntyneessä yliopistolaitoksessamme perusasiat ovat muuttuneet vain vähän ja niinpä ne ovatkin pitkälle yleistettävissä. Tästä syystä kollegani niin Buenos Airesissa kuin Moskovassakin tekevät pitkälti samanlaisia töitä kuin minä ja kun tapaamme, jaamme samanlaiset ilot ja huolet. Joskus ajattelen, että kollegani 1200-luvulla teki aivan samaa työtä kuin minä – vain sillä erotuksella, että hän opetti kotonaan, meillä taas on todella hienot yliopiston tilat. No, toki yksityiskohdissa on tapahtunut paljonkin muutoksia – esimerkiksi se, että palkka tulee yliopistolta eikä opiskelijoilta ja että nykyisin pidettäisiin tieteellisesti epäeettisenä vanhaa käytäntöä, jossa gradut ja väitöskirjat olivat professoreiden kirjoittamia, eivät maisteri- ja tohtorikokelaidensa. Nykyisin toki pidetään epäeettisenä myös käytäntöä, jossa nämä kokelaat kirjoittavat professoriensa tutkimukset.

Professori on yliopiston opetustehtävien hierarkiassa korkeimmalla. Yleensä professorin tehtävä mielletäänkin yhteiskunnassa korkea-arvoiseksi. Muita opetustehtävänimikkeitä nykysuomalaisessa yliopistossa ovat muun muassa yliopistonlehtori ja yliopistonopettaja. Yliopistonlehtorit ovat väitelleitä tohtoreita, usein dosenttejakin, kun taas yliopistonopettajan tehtävä edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa eli maisterin tutkintoa. Yliopistonlehtori ja yliopistonopettaja ovat uusia nimikkeitä. Itse olen toiminut jo yli neljännesvuosisadan ylittäneellä yliopistourallani monilla nimikkeillä, joita ei enää lainkaan käytetä uusia tehtäviä täytettäessä: olen ollut päätoiminen tuntiopettaja, assistentti ja hoitanut lehtorin ja yliassistentin tehtäviä. ”Hoitaminen” tarkoitti sijaisuutta, ”oleminen” tehtävään nimittämistä. Nyt tuo raja on hämärtynyt, sillä tämän päivän yliopistossa olemme kaikki työsopimussuhteisia. Ennen oli virkasuhteita, mutta yliopistot yksityistettiin muutama vuosi sitten.

Mainittakoon, että nykyisin dosentuuri on arvo. Sen voi saada hakemuksesta arviointiprosessin läpikäymällä opetuksessa ja tutkimuksessa ansioitunut tohtori. Itse olen ollut kulttuurihistorian dosentti vuodesta 2003. Tyypillisesti professuureja hakevat ovatkin dosentteja. Dosentin arvo voi olla useammastakin yliopistosta. Dosentin arvoa ja yliopistollista tehtävänimikettä käytetään usein yhdessä: näin ollen yliopistossa työskentelevä voi tulla esitellyksi: Tuija Tutkija, FT, dos., yliopistonlehtori. Professorit esitellään meillä yleensä pelkästään professoreina, koska tämä titteli ”ylittää” muut ja koska he oletusarvoisesti ovat joka tapauksessa väitelleitä ja kuten sanoin aika tavallisesti myös dosentteja. Saksassa, jossa tohtorintutkinto on erityisen himoittu meriitti, se titteli kulkee mukana aina kuin osana nimeä. Siellä olenkin Frau Professor Doctor Kaartinen.

Professoruuriin kuuluvat tehtäväalat pelkistetysti:

Tehtävä 1. Professori vastaa korkeimmasta opetuksesta.

Tehtävä 2. Professori tekee ja johtaa tutkimusta.

Tehtävä 3. Professori vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Yliopistojen koko toiminta tähtää näihin kolmeen: opetukseen, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Niitä ei voi kokonaan erottaa toisistaan, ei ole koskaan voinut. Opetus ja tutkimus ovat aina yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja yliopistollisen – siis valtakunnassa korkeimman – opetuksen on perustuttava tutkimukseen. Juuri tässä viimeksi mainitussa edellytyksessä, yliopistolaitoksen ytimessä, piilee tämän päivän yliopistolaisten suurin huoli: miten taata vaatimuksen toteutuminen, jos politiikka ei muuta kiireesti suuntaansa. Jo nyt yliopistossa opettavat tyypillisesti joutuvat kantamaan tutkimusvelvoitteensa vapaa-ajallaan, kun työaika riittää vain opetuksen ja hallinnon hoitamiseen. Jätän Sinut lukijani miettimään, miksei listassa ole mainittu tuota aikaa vievää hallintoa!

Mainokset

Kommentoi – Leave a Comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s